5 1* {3 Futurologisia skenaarioita {3 -------------------------- Timo Kämäräinen Tämä artikkeli on syntynyt Heimo Laukkasen kirjoituksen "Mediakuvat" (Saku 13) innoittamana. Kyseisessä artikkelissa Laukkanen käsittelee tulevaisuutta ylistäen samalla teknologian mahdollisuuksia. Hän myös tyrmää mielestään kli- seemäiset vastaväitteet. Laukkanen kohdistaa kritiikkinsä pääasiassa Antti Apu- sen teknologiakriittiseen artikkeliin "Tiedon valtatietä valvontakameroiden hel- vettiin" (Soundi 3/95). Oikeastaan kirjoitukseni on kriittinen puheenvuoro Lauk- kasen mielipiteiden tiimoilta. Olen pyrkinyt kirjoittamaan käyttäen uskottavia argumentteja, jottei kirjoitus olisi ainoastaan turhaa sananhelinää vaan herättäisi jokaisessa lukijassa edes jonkinlaisia tuntemuksia. Mielestäni aikakauttamme - kuten myös Laukkasta - vaivaa erityinen media- ja teknologiakriittisyyden puute. Apunen on siinä mielessä rohkean erilainen ny- kypäivän mainstreamiin nähden. Laukkanen kuitenkin kirjoittaa Apusen artikkelin fobioiden aiheuttaneen hänessä lähinnä naurunpurskahduksia. Olivatpa nuo fobiat melkein mitä tahansa, on Laukkasen kommentti erittäin tyypillinen "teknofanaati- kon" esittämäksi. Kyseiselle ihmismallille on erittäin tyypillistä verhota tek- nologian mahdolliset haittavaikutukset mukamas järkevän, väistämättömän ja ennen kaikkea "positiivisessa" mielessä nousujohteisen kehityksen alle. Kritiikkiä ei saisi kuitenkaan tyrmätä, vaan siitä pitäisi ottaa vaari. Esimerkiksi vuosisa- tamme alun teknofanaatikot pitivät röntgensäteitä pätevänä hoitokeinona jokai- seen vaivaan. Muutaman vuoden kuluttua he huomasivatkin sen tehokkaaksi, joskin turhan "lopulliseksi" hoitokeinoksi, kun potilaat alkoivat kuolla syöpään, eli kritiikki olisi silloinkin ollut paikallaan. Laukkanen aloittaa artikkelinsa Sakussa arvostelemalla ihmisiä yleisestä viivo- jen yhdistelystä cyberpunk-kirjailijoiden kauhukuvien ja todellisuuden välille. Haluan muistuttaa, että yllättävän suuri osa kyseisten kirjailijoiden maalai- luista on käynyt toteen aina ennemmin tai myöhemmin. Joskus kauan sitten yleis- nero Leonardo Da Vinci osasi kehitellä nykyaikaisen sukellusveneen prototyypin jne. Aivan samalla tavoin voi George Orwellin "Iso Veli" nähdä päivänvalon maanpäällisenä antikristuksena, joka valvoo jokaisen elämää. Noh, äskeinen oli hiukan kärjistetty esimerkki, jonka tarkoitus oli herättää lukija teknoajan päiväunilta. Siihen onkin aihetta, sillä ihmiskunta ei kykene näkemään muuta kuin jo häämöttävän tietokoneajan paratiisin, jonka ensiaskel mm. Internet on. Todellisuus on usein toisenlainen, ja sen osoittaa mielestäni hyvin cyberpunk- kirjailija William Gibsonin lausahdus (Newsweek, June 5, 1995). "We live in a world where emissions from our refrigerators have caused the ozone layer to evaporate and we'll get skin cancer if we sunbathe. If that's not a science-fiction scenario, I don't know what is." Laukkasen kirjoitus (kuten myös Apusen, johon hän viittaa) pyörii paljolti val- tiovallan, tietokantojen ja yleisen valvonnan alueella. Laukkanen on ottanut tehtäväkseen toimia teknoevankelistana (Microsoftilla on kyseisen tittelin alla toimivia heppuja oikeasti) ja varmistaa lukija tietotekniikan mahdollistamista eduista ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Yksi polttavimmista kysymyksistä on kaikkien valtion - tai valtioiden - tiedos- tojen kokoaminen yhdeksi yhteiseksi tiedostoksi. Laukkanen uskoisi sen rasvaavan byrokratian rattaistot, mutta myöntää kyseisen järjestelmän olevan haavoittuvai- nen. Hänen mukaansa esim. veroilmoituksen täyttäminen siirtyisi historiaan. Tot- tahan se on, mutta kannattaako mukavuudenhalun vuoksi vaarantaa koko demokraat- tinen yhteiskuntajärjestys? Vallan keskittyminen yksiin käsiin, olipa muoto mikä tahansa, on aina ollut varmuudella askel kohti diktatuuria. Ihminen on ahne olento - pohjimmiltaan eläin. Siispä kyseisen supertiedoston avainten haltijalla olisi mahdollisuus hallita ihmisten elämää aivan miten haluaa. Tosin tiedoston avainten haltijana olisi luultavasti iso ihmisryhmä eli jonkinlainen valtaeliit- ti, mutta heilläkin on yleensä tapana hyljätä demokratian perusperiaatteet. Eiväthän Napoleon tai Hitlerkään toimineet yksinään. Joukossa tyhmyys tiivistyy? Siirtyminen täysin elektroniseen rahaan tekisi järjestelmästä vieläkin haavoit- tuvaisemman. Raha on valtaa, eli kaikki valta olisi silloin elektronista, ja vallassa oleva henkilö tai ryhmittymä voisi yhdellä delete-nappulan painalluk- sella poistaa ihmisen kokonaan. Ei rahaa, ei identiteettiä - ei mitään! Siinä vaiheessa ei paljon lohduttaisi helppo verotusjärjestely, jota Laukkanen suit- suttaa. Positiivisia puoliakin kyllä löytyy, sillä minun täytyy kyllä myöntää, ettei elektronista rahaa ole helppo väärentää, mutta sen haavoittuvaisuus on silti suuri uhkatekijä. Paatokselleni löytyy myös perusteita todellisuudesta. Hyvä esimerkki on Internetissä toimivan Citibankin ryöstö (ruotsalainen DMZ nr13/95). Asialla olivat venäläiset hakkerit, ja saaliikseen he saivat kymmenen miljoonaa dollaria. Osa rahoista on edelleen teillä tietymättömillä. En halua, että seuraavaa esimerkkiä otetaan uskonnollisena paatoksena tai funda- mentalismina, sillä se on tarkoitettu ainoastaan uudeksi näkökulmaksi asiaan. Edelliseen yhteen tiedostoon ja elektroniseen rahaan liittyen löytyy nimittäin argumentteja myös Raamatusta. Kyseessä on luonnollisesti tulkinta asioista, mut- ta useilla tahoilla Pedon merkki (ja luku 666) on liitetty ns. antikristuksen talousjärjestelmään. "...panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa, ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon merkki tai sen nimen luku..." (Ilm. 13:16-18) Yhdysvalloissa on jo kehitetty ns. ikuiseksi luottokortiksi/henkilöllisyystunnukseksi mikrosiru, joka sijoitetaan käteen tai otsaan, koska se ottaa virtansa ihmisen ruumiinlämmön vaihteluista. Antikristuk- sen valtakunnassa kaikilla ihmisillä olisi kyseinen Pedon merkki ja he olisivat täysin Pedon vallan alaisia. Valta ei koskisi pelkästään rahaa tai henkilölli- syyttä, vaan myös ihmisten persoonallisuutta. Tohtori Pat Flanagan kehitti jo 60-luvulla Neurophone-nimisen laitteen, joka ollessaan kosketuksessa ihmisen ihoon voi antaa käskyjä ihmiselle. Pedon merkkiin ei liene vaikeaa sisällyttää Neurophonea, kun ottaa huomioon teknologian kehityksen. Tulevaisuudessa Raama- tussakin mainittu tietokoneohjattu sekulaarinen maailmanjärjestys on siis mah- dollinen. Vaikkei aivan edellä kuvattu uhkakuva (ainakaan toivottavasti) toteudu, niin ai- van lähelle tullaan pääsemään ilman antikristuksiakin. Kulttuuriantropologian professori Matti Sarmelan mukaan ihmiskunta on nimittäin siirtymässä delokaali- sesta postlokaaliseen kulttuurijärjestelmään. Se tarkoittaa siirtymistä tietoko- neiden ja valtaeliitin hallitsemaan globaaliin järjestelmään. Sarmelan käyttämä esimerkki kuvastaa hyvin, mitä hän tarkoittaa. Kulttuurin perustehtävä lokaali- sessa kulttuurijärjestelmässä oli paikallisuuden ylläpitö, delokaalisessa kehi- tyksen manipulointi ja postlokaalisessa massojen valvonta. Tulevaisuuden maail- masta häviävät mm. kansallisvaltiot. Ihmiset elävät teknovallan alaisina, joka on lähestulkoon diktatuuri, mutta ihmisillä on tosin henkinen vapaus - he ovat vapaita ruumiistaan ja elävät ainoastaan virtuaalitodellisuudessa. Hmmm. Voi vain kysyä, onko se sitä, mitä ihmiset todella haluavat. Sarmelan ajatuksista löydät lisää tietoa MikroPC-lehdestä, numerosta 3/95. Edellä mainittu globaalisesti tapahtuva ruumiista vapautuminen olisi to- dennäköisesti kohtalokasta koko ihmiskunnalle. Yleisradion pääjohtaja Reijo Paa- silinna kirjoitteli aikoinaan kyseisestä ongelmasta ja esitti kysymyksen, kuka pitää valtaa fyysisessä todellisuudessa, jos ja kun ihmiset elävät virtuaalito- dellisuudessa. Silloinhan vaikkapa Saddam Hussein voisi mellastaa mielin määrin. Onneksi ihmiset eivät irtautune ruumiistaan vielä ainakaan kovin nopeasti. Sen kai osoittanee sekin seikka, ettei Internet ole yksinään kyennyt tyydyttämään fanejaan, vaan sen ympärille on syntynyt ääretön lauma perinteisiä lehtiä - ni- menomaan paperilehtiä, eli internetit ja virtuaalitodellisuudet eivät ainakaan vielä ole vakava uhka ihmisyydelle. Teknologian terveydellisiä uhkia käsittelinkin jo kirjoitukseni alkupuolella, mutta tässä niistä vielä lisää. Suurin osa länsimaisista ihmisistä elää päivittäin tekniikan ympäröimänä. Hyöty on toki kiistaton, onhan tekniikka ihmi- selle verraton kädenjatke monessa asiassa. Usein kuitenkin darvinistisessa äärimmäistä tehokkuutta vaativassa yhteiskuntamallissamme ihmiset joutuvat tek- niikan vuoksi moninkertaistamaan työpanoksensa - hehän kilpailevat teknologian kanssa elannostaan. Työnteko on monille yhtä tuskaa, ja useat joutuvat jäämään esim. varhaiseläkkeelle jne. Laitteiden suorat piilovaikutukset terveydelle ovat myös heikosti tiedossa. Dagens Nyheterin kuukausiliitteessä (muistaakseni elo- kuu) oli pitkä artikkeli ihmisistä, jotka olivat sairastuneet mm. näyttöpääte- työskentelyn vuoksi. Uusin DMZ puolestaan kirjoittaa uudesta tutkimuksesta, jon- ka mukaan tietokoneiden ääniohjaus vahingoittaa ihmisen äänihuulia vakavasti. Syynä on se, että ihminen puhuu koneelle hyvin epäluonnollisesti. Teknologia voi siis olla vahingollista globaalin maailmankylän asukkaille, jos sitä ei tutkita tarpeeksi tarkkaan. Yleensä tutkiminen jätetään ajankohtaan, jolloin se on jo monien osalta aivan liian myöhäistä. Syynä on fanaattinen teknologian ihannointi ja "Vaude!"-asenne. Joitakin teknologian mahdollisia vaikutuksia ihmisiin on sentään onneksi tutkit- tu. Valitettavaa on ainoastaan se, ettei näitä tutkimustuloksia ole juurikaan päästetty suuren yleisön tietoisuuteen. Puhun nyt tutkimuksista, jotka käsitte- levät teknologista aivopesua. Luin itse aiheesta Dick Suthpenin artikkelista. Hän on tutkinut aivopesua jo kymmenien vuosien ajan. Hänen mukaansa on mahdol- lista piilottaa esimerkiksi musiikkiin piiloviestejä, joita ei voida mitenkään jälkeenpäin siitä jäljittää, mutta kuuntelija tunnistaa viestit silti alitajun- nassaan. Myöskin televisio on mainio hypnotisointiväline. Suthpen mainitsi ar- tikkelissaan, että laittamalla musta frame joka 32. ruutu, saadaan aikaiseksi 45 bpm (beats per minute) -hypnotisointitahti. Ihminen vaipuu lievään transsiin ja kokee mm. televisiomainokset käskynomaisina. Televisiota katsotaan useassa ta- loudessa useita tunteja vuorokaudessa, eli transsia ei ole vaikea saada aikai- seksi. On tosin huomautettava, että osa ihmisistä on herkempiä kuin toiset. Mut- ta siltikin voinen väittää, että ihmismassoihin voidaan vaikuttaa globaalisti paljon enemmän kuin me suuret massat itse tiedämmekään. "Kyllä kansa tietää" -lausahduksella ei ainakaan tulevaisuudessa ole vinhaa perää, eli Sarmelan en- nustama postlokaalinen yhteiskunta tekee tuloaan vääjäämättä. Uskon ja toivon, että monet esittämistäni kauhukuvista ovat turhia, mutta toi- vottavasti artikkelini herätti lukijan pohtimaan näitä asioita. Jos herätti, silloin tuntien uurastus oli vaivan arvoista, koska olen saavuttanut haluamani päämäärän. Jos keksit jotain aiheeseen liittyvää, kirjoita ihmeessä Sakuun! Lo- puksi vielä kiitokset Heimo Laukkaselle hyvästä kirjoituksesta, joka provosoi minut kirjoittamaan tämän artikkelin. Jatka samaa rataa.